Tuloerot, ketä hyödytät?

Valtiosihteeri Martti Hetemäki valtionvarainministeriöstä kirjoittaa palkkaerojen kasvun puolesta. Tämän toimenpiteen hän väittää parantavan työllisyyttä, mutta ei millään tavoin perustele, miten tämä nykyistä tilannetta parantaisi. Todellisuudessa Hetemäki tarkoitti, että palkkojen tulisi laskea, jotta saataisiin töitä useammalle. Tämä olisi kuitenkin todella tuhoisa tie, sillä jo nyt Suomessa on suuri määrä työssä käyviä köyhiä. Jos taas Hetemäki tarkoitti, että hyvätuloisten tulisi saada enemmän palkkaa, niin se tarkoittaisi, että rahaa jäisi entistä vähemmän kiertoon. Hyvätuloiset tienaavat enemmän kuin ehtivät kuluttamaan eli omaisuudet kasaantuvat ilman, että niistä olisi yhteiskunnallista hyötyä.

Jo vuosikausia on harrastettu oikeistolaista suuryrityksiä hyödyntävää politiikkaa. Tämä ei ole luonut uusia työpaikkoja vaan päinvastoin vähentänyt niitä. Olisi katastrofaalista mikäli tämä suuntaus jatkuisi, sillä se johtaisi köyhyyden, eriarvoisuuden sekä kaikenlaisen kurjuuden kasvuun. Useimmiten oikeistolainen politiikka myös perustellaan pienten- ja keskisuurtenyritysten kautta. Kuitenkin harrastetusta politiikasta johtuen näillä yrityksillä menee myös huonosti. Joten olisiko Hetemäen ja kumppaneiden aika ryhtyä rehellisiksi ja sanoa, että ajavat suuryritysten sekä suurpääoman etua.

Tulo- tai palkkaerojen kasvun sijaan olisikin aika katsoa muita vaihtoehtoja. Tällainen selkeä vaihtoehto on työajanlyhentäminen 6 tuntiin. Näin pystyttäisiin jakamaan työtä tasaisemmin ihmisten kesken ja myös jo työssä olevien taakka keventyisi, jolloin työssä jaksaminen luonnollisesti paranisi. Tämä tulisi kuitenkin tehdä ilman palkan alennuksia. Tämä joidenkin mielestä utopistiselta kuulostava ajatus on käytössä ja todettu toimivaksi naapurimaassamme Ruotsissa. Suomessa kuuden tunnin työpäivään siirtymistä on esimerkiksi Suomen kommunistinen puolue (SKP) ajanut jo 90-luvun lopulta lähtien.

Työtaakan tasaisempi jakaminen mahdollistaisi sen, että 350000 työttömälle työnhakijalle voitaisiin vihdoin ja viimein tarjota kokopäivä työtä, kuin myös pätkätyöläisille. Tämä taas hyödyttäisi koko yhteiskuntaa, kun ihmiset saisivat palkkaa sosiaaliturvan sijasta ja saisivat myös ihmisarvoisemman tulotason. Ainoat, jotka työajanlyhentämisestä eivät hyödy ovat rikkaat, joiden voitot pienenisivät. Heillä on tähän varaa, onhan Helsingin pörssi jakanut ennätysosinkoja useana vuonna peräkkäin. Rikkaat huutavat tätä kateudeksi, mutta kyse on todellisuudessa oikeudenmukaisuudesta. Ovathan rikkaiden voitot syntyneet tavallisten ihmisten tekemästä työstä, joten miksi työntekijät eivät olisi oikeutettuja työnsä tuloksiin.

Advertisement

Miksi rauhanaate on niin vaarallinen?

Nykyään kun joku ilmaisee mielipiteensä rauhanaatteen puolesta voi olla varma, että vasta reaktiona on huutomyrsky. Paras tapa varmistaa tämä huutomyrsky on se, että kertoo kannattavansa toimia ko. aatteen puolesta nimenomaan Suomessa esimerkiksi kieltäytymällä armeijasta. Lisäksi vastareaktiot perustuu lähes aina tunnetasolle ja koostuvat käytännössä aina vain muutamasta pääargumentista.

Ensimmäisiä asioita, joista aletaan kyselemään, on se, että etkö ole valmis kuolemaan sen ja sen asian puolesta. Itseäni ihmetyttää tämä kysymyksen asettelu suuresti, sillä varmaankin suurimmalta osalta ihmisistä saattaa löytyä asia, jonka puolesta kuolla. Mielestäni tähdellisempi kysymys olisi: ”Minkä asian puolesta olet valmis tappamaan toisia ihmisiä?”.

Sitten kysellään, että etkö ole valmis puolustamaan vaimoasi, äitiäsi, siskoasi, tai edes lapsiasi. Kysymys on ensinnäkin vanhoja sukupuolirooleja korostava ja antaa kuvan etteikö nainen olisi kykenevä puolustamaan tarvittaessa itse itseään, vaan vaatii siihen aina miehen. Toinen asia, joka tekee tästä kysymyksestä täysin järjettömän on se, että, jos jokin asia siviileitä uhkaa tämän päivän sodankäynnissä, niin asiaan ei vaikuta tippaakaan onko rintamalla sotilaita vai ei. Sillä ainoa todellinen uhka, joka kohdistuu siviileihin on pommit. Joten eikö silloin, jos haluaa suojella nimenomaan läheisiään, pitäisi antaa vihollisen tulle suoraan ilman vastarintaa, jolloin heillä ei ole mitään syytä osoittaa aggressiota?

Mutta sitten peliin vedetään sotaveteraanit. Tämän päivän Suomessa heillä voi perustella mitä vaan armeijaan ja sotaan myönteistä. Usein puhutaan heidän taistelleen sen puolesta, että jokainen voi olla sitä mieltä asioista kuin on, joten eikä he taistellut tuolloin myös pasifistisenaatten puolesta? Samalla kun heidän sankari tekojaan ylistetään kilpaa, ei kukaan edes yritä keskustella heidän traumoistaan ja antaa näin tilaisuutta purkaa sydäntään. Se ei nyt kuitenkaan ole sattumaa, että niin monesta veteraanista tuli sodan myötä pasifisti.

Ainiin onhan vielä oikeutetut sodat. Kukapa ei olisi iloinen siitä, että natsit kukistettiin? Omasta mielestä nämä oikeutetut sodat syntyvät vasta silloin kun asioihin ei ole puututtu ajoissa. Toinen syy oikeutetulle sodalle on se, että häikäilemättömän omanedun tavoittelun myötä syntyy joko vastareaktio, kuten natsit olivat, tai sitten jokin ryhmittymä, jota ollaan tuettu omia tarkoitusperiä varten, alkaa kasvaa liian voimakkaaksi esimerkiksi ISIS.

Kaiken tämän keskellä ei pysähdytä pohtimaan mitä on sota ja mistä se syntyy. Perinteinen propaganda toimii siten, että annetaan kuva kahdesta kansasta sotimassa keskenään. Niin valitettavasti kansat eli ihmiset sinne sotaan joutuvat päinvastoin kuin ne, jotka siihen sotaan ovat syylliset, sillä sota on aina kahden eliitin välinen. Surullista on myös se, että vielä 2010-luvulla ajatellaan rintamasta jonkinlaisen kunniankenttänä, vaikka siellä ei olekaan mitään kunniallista, vaan kaikki yrittävät vain pysyä hengissä keinoja kaihtamatta ja oman ihmisyyden unohtaen.

Kaiken tämän jälkeen herää vain yksi kysymys: ”Miksi rauhanaate on niin vaarallinen?”. Luulisi lähes kaikkien ihmisten haluavan elää rauhan vallitsemassa yhteiskunnassa mutta kun vaatii toimia sen puolesta, niin yhtäkkiä onkin isänmaanpetturi tai muuten vaan huono ihminen. Tuntuisi täysin mahdottomalta esimerkiksi sellainen asia, että joku nykyeduskunnasta ehdottaisi, että asehankintojen sijasta laitetaan rahaa rauhantyöhön tai tehtäisiin aseista kieltäytymisestä helpompaa.

Järjetöntä tuhlailua

Olen monesti kuullut naureskelua omistamastani kuvaputki-tv:stä. Naureskelu kohdistuu sen vanhentuneeseen teknologiaan, jonka seurauksena kuva ei ole aina täysin tarkka ainakaan nykystandardien mukaan. Itseäni lähinnä ihmetyttää se, että täysin toimiva laite olisi muka vaihdetta vain sen takia, että se ei vaistaa enää nykystandardeja.

Valitettavasti tällainen ajattelu ei ylety pelkästään joihinkin kavereihini. Yhteiskunnassa on nähtävissä ajatus, että jo pari vuotta käytössä ollut asia on vanha ja se on vaihdettava mitä pikimmiten. Rehellisyyden nimissä olen nuorempana tähän itsekkin syylistynyt, matkapuhelinten osalta. Luonnollisesti myös valmistajat lyövät lusikkansa tähän soppaan, sillä monesti kuulee jonkin laitteen hajonneen juuri takuu-ajan umpeuduttua.

Keitä tällainen ajatusmaailma sitten palvelee? Todellusuudessa ei ketään, mutta valitettavasti omaa etua tavoittelevat uusliberalistit saavat tästäkin kerättyä sievoisen summan rahaa. On käsittämätöntä miten yhteiskunta ei puutu tähän ongelmaan, sillä on yleisesti tiedossa luonnonvarojen hupenevan järjetöntä vauhtia. Kaksi asiaa, jotka mielestäni tulisi muuttaa tämän kehityksen pysäyttämiseksi, ovat yleisesn materialistisen ajattelumaailman muuttaminen sekä valmistajilta tulee vaatia ainakin kymmenen kertaa kauemmin kestäviä laitteita.

”Aika hyvä”- vai onko sittenkään?

Luin tässä jokin aika sitten Miguel Lopezin mielipidekirjoituksen ””Aika hyvä” ei riitä tasa-arvon tavoitteeksi”, jossa hän käsitteli naisten asemaa Suomessa. Rupesin sen pohjalta pohtimaan, että monet asiat kotimaassamme on ”aika hyvin”. Miksi tähän kuitenkaan pitäisi tyytyä kun asiat voisivat olla paremmin?

Naisten aseman lisäksi meillä on aika hyvät homoseksuaalien oikeudet, ainakin verratessa tiettyihin maihin. Miksei kuitenkaan heilläkin voisi olla paremmat oikeudet? Homoseksuaalit ovat itse asiassa hyvä esimerkki siitä miten omien oikeuksien puolesta voi kamppailla, jotta ne olisivat paremmat.

Toinen tai oikeastaan kolmas asia, josta joku voisi sanoa ”aika hyvä tilanne”, on nuorisotyöttömyys, jos taas verrataan esimerkiksi Kreikan 61,5% tai Espanjan 53,4% verrattuna Suomen 13,6% nuorisotyöttömyys on ”aika hyvä”. Tässäkin herää kysymys, miksi näihin lukuihin pitäisi tyytyä, kun asiat voisivat olla paremmin? Tähän samaan hengen vetoon voisi sanoa, että Suomessa on köyhien tilanne ”aika hyvä”, ja perään taas samat kysymykset.

Minkä takia meidän kenenkään pitäisi tyytyä ”aika hyvään”? Itse en henkilökohtaisesti usko täydellisyyden olemassa oloon, joten asiat voivat olla aina paremmin. Mitä siis tulee ihmisoikeuksiin on niiden puolesta taisteltava nyt ja tulevaisuudessa, koska asiat voivat olla aina paremmin. Samoja taisteluja on käytävä myös taloudellisen epätasa-arvoisuuden suhteen nyt ja tulevaisuudessa.

Vastuutonta politiikkaa

Kohta väistyvä pääministeri käyttää mielellään puhuessaan sanaa ”vastuullisuus”. Tämä ei ole pelkkää sanan helinää, sillä hän onkin kantanut vastuullisesti suurpääoman asiaa. Tämän lisäksi hän on vastuullisesti huolehtinut, että vapaata työvoimaa on saatavilla jopa siinä määrin, että epätoivoiset työttömät ottavat vastaan työtä josta ei oikeastaan jää mitään käteen.

Toinen asia jota hän puoluetovereidensa ja oikeastaan lähes koko eduskunnan kanssa vastuullisesti ajaa on julkistalouden säästöt eli käytännössä työpaikkojen vähentäminen. Tämän ansiosta monet joutuvatkin tekemään töitä yli oman fyysisen ja henkisen kestävyyden mutta, koska on laskettu, että työt voidaan tehdä sillä tahdilla kuin nämä työntekijät ovat pakotettu tekemään on tämäkin luonnollisesti vastuullista.

Koska pääministerimme kumppaneineen tekee vastuulista politiikkaa voimme päätellä, että vastuutonta politiikkaa on sellainen, että esimerkiksi varmistaisimme kohtuullisen elintason jokaiselle. Tämä on vastuutonta siksi, että tämä elintason tasapainottaminen tapahtuisi raharikkaiden näennäisellä kustannuksella. Vastuutonta on myös, se että työolot ja palkka olisi sillä tasolla, että ne mahdollistaisi mukavan elintason ja jaksamisen myös työpaikan ja työajan ulkopuolella.

Vielä istuvan pääministerin harmiksi kannatan vastuutonta politiikka ja tästä syystä ajan hänen näkemyksen mukaan Suomea konkurssiin. Sanokaa, jos olen väärässä mutta eikö nykymallinen kapitalistinen talous pyörisi parhaiten siten, että raha liikkuisi koko ajan? Eikö tällöin olisi paras, jos rahaa olisi suhteessa enemmän niillä, jotka joutuvat käyttämään sitä sen mukaan kuin sitä saa, eikä suinkaan niillä, jotka tienaavat enemmän kuin pystyvät käyttämään?